PERUSARVOJEN HENGESSÄ

Vielä itsenäisyytemme aamunkoitossa ei senioriyhdistyksille ollut paikkaa eikä tilausta. Elinikä oli nykyistä selkeästi lyhyempi, työssä jatkettiin vanhuuteen saakka, eläketurva oli vain harvoilla ja etupäässä mieshenkilöillä. Ihmisten elinkaaressa eläkeikä ja sen antama vapaus oli lähes tuntematon. Oli vain lapsuus, nuoruus ja työelämä.

Suuret muutokset yhteiskunnassa ovat mahdollistaneet sen, että eläkeikä on alentunut, työvuosien aikana kartutettu eläketurva takaa toimeentuloa ja keski-iän tuntuva nousu ja ikäihmisten hyvä kunto mahdollistavat meille nykyisille seniorikansalaisille uuden jakson elinkaaressa. Työpaineitten jäädessä taakse ja muistoihin, elettäväksi tarjoutuu kaikkea sitä, mihin työelämään sidottuna ei ollut mahdollisuutta. On tullut aikaa harrastuspiireille, matkusteluun, kulttuurielämyksiin, rauhalliseen tarkkailuun ympäröivän maailman muutoksiin ja nousevan sukupolven kasvuun ja oman perhepiirin kanssa myötäeloon.

Edellisten lauseitten tuntemukset ovat meidän omiamme ja jokaisella meistä saa olla omat tulkintamme työvuosien tärkeydestä ja eläkepäivien antamasta vapaudesta ja liikkumavarasta. Näihin ajatuksiin päästiin viimeistään silloin, kun kansaneläkkeet, yrittäjäeläkkeet ja työeläkkeet alkoivat turvata vanhuutta ja eläkeläisten joukko kasvoi merkittäväksi kansanosaksi. Ja mikä tässä oli uutta: eläkeläiset eivät olleet sivuun siirrettyjä hoidokkeja, vaan pirteitä kansalaisia, jotka ottivat kantaa asioihin, maksoivat eläkkeistään veroja, muodostivat yhteiskunnassa tärkeitä verkostoja ja toivat näkyvällä osallistumisella tietoa ja kokemusta järjestöihin, politiikkaan ja ihmisten väliseen kanssakäymiseen.

Eläkeläisten omat järjestöt syntyivät tältä pohjalta. Käytäntö oli tuttu vanhastaan: jäsenkunta, paikallisyhdistys, piirijärjestö ja valtakunnan tasolla toimiva liitto. Järjestöillä on aina ollut vähintään löyhä, mutta toisinaan tiukkakin sidonnaisuus aatepohjaan, maailmankatsomukseen, arvomaailmaan ja poliittiseenkin ryhmittymiseen yhteiskunnassa. Tämä on ollut vapaan tasavallan perusoikeuksia.

Eläkeläisten järjestöjä on useita. Nyt on aika syventyä senioritoimintaan, joka järjestäytyi Kuhmoisissa 30 vuotta sitten.

Yhdistys perustetaan 1988

Edellä viitattiin arvopohjaan, yhteikunnalliseen aatemaailmaan ja järjestöjen keskinäiseen sidonnaisuuteen. Varsinkin 1970-luku oli poliittisesti kiihkeää muutoksen aikaa, jossa järjestötkin karsinoitiin puoluetunnusten alle. Se on aikansa ilmiö, jota nyt ihmetellään, mutta jokaisen piti pitää puolensa, ettei tullut tallatuksi. Sen vuoksi kansalliset eläkeläiset kokivat järjestäytymisen tarpeelliseksi. Näytti siltä, että perinteiset arvot, koti, uskonto ja isänmaa, olivat uhattuina. Näiden arvojen nimiin taistelleet ja elämäntyönsä tehneet näkivät välttämättömäksi vielä eläkeläisinäkin nostaa esiin kokemansa isänmaallisuuden ja sen puolustamisen.

Kuhmoisiin oli perustettu Eläkeliiton paikallisyhdistys v. 1977. Se toimi ripeästi, mutta toiminnan sisällöstä keskusteltiin eri tahoilla ja tultiin johtopäätökseen, että toinenkin eläkeläisyhdistys voisi Kuhmoisissa saada jalansijaa ja tarjota uusiakin vaihtoehtoja ajankäytölle.

Mistä tuli aloite ja kuinka se innosti kuhmoislaisia uuden yhdistyksen perustamiseen, pysyy selvittämättömänä yksityiskohtana. Puoluesidonnaisuus kokoomukseen on päivänselvä. Kansallinen eläkeläisliitto oli saanut jokaiseen puolueen piirijärjestöön, tässä tapauksessa Keski-Suomeen, oman piirinsä. Sen tehtävänä oli perustaa paikallisyhdistykset kuntiin.

Kuhmoinen oli osa Keski-Suomen lääniä ja vaalipiiriä vuodesta 1974. Siitä syystä oli yhteys Jyväskylään Keski-Suomen Kansalliseen eläkeläispiiriin ja Kokoomuksen piiritoimistoon. Hämeen pohjoisesta vaalipiiristä Keski-Suomeen siirtynyt Kuhmoinen oli poikkeus Keski-Suomen läänissä. Kokoomuksen kannatus vaaleissa yleensä oli yli 30 %, muualla Keski-Suomessa puolet siitä tai vähemmän. Tätä tosiasiaa arvostettiin Jyväskylässäkin, joten Kansallisten eläkeläisten toiminta oli saatava alulle Kuhmoisissakin. Yhdessä eläkeläispiirin kanssa toiminta käynnistyi keväällä 1988. Kuhmoisten yhdistys oli 13. Keski-Suomen piirin alueella.

Vain yhdessä lauseessa tointakertomuksessa mainitaan, että Kansallisten eläkeläisten seuran perustamiseen teki aloitteen Veikko Torkkeli. Tieto ei ole yllättävä, sillä Veikko Torkkeli oli ollut 1950-luvulla Kokoomuksen järjestötoiminnan ja vaaliorganisoinnin pääasiallinen vastuuhenkilö. Hän oli Kuhmoisten Kansallisseuran sihteeri, mutta ei itse halunnut osuuskassanjohtajana asettua koskaan ehdokkaaksi vaaleissa.

Veikko Torkkelin taustasta voi lyhyesti mainita, että syntymäkoti oli Kissamäen talo Suurjärven kylässä, toiminta suojeluskunnassa, haavoittuminen jatkosodassa, pysyvä invaliditeetti hänellä itsellään ja kahdella veljellä, yksi heistä kaatui. Invalidina hän kouluttautui, valittiin kotipitäjänsä osuuskassanjohtajaksi 1949, nosti pienen kassan kolmanneksi tasavertaiseksi pankiksi Kuhmoisissa, kunnes jäi sairaseläkkeelle 1977. Sotainvalidien puheenjohtajana hän joutui jatkuvasti puolustamaan unohdettujen asemaa.

Nämä kokemukset yhteisössä ja henkilökohtainen näkemys puoluekentässä eivät yllätä siinä, että Torkkelista tuli aloitteentekijä kansallisten eläkeläisten toiminnalle, missä perinteet, edellisten sukupolvien saavutukset ja myönteinen elämänasenne suuntaavat katseen tulevaisuuteen.Eläkeläisjärjestön johtotehtäviin hän ei sairauksien ja korkean iän vuoksi lähtenyt, koska hän oli Sotainvalidien Veljesliiton Kuhmoisten yhdistyksen puheenjohtaja.

Kuhmoisten Sanomat uutisoi 25.5.1988: ”Kansallinen eläkeläisseura perustettiin”

Perustamista edelsi Kansallisen Eläkeläisliiton järjestösihteerin Pirjo Kangasniemen alustus ja Keski-Suomen piirin puheenjohtajan Reino Rädyn selostus piirin tehtävistä ja jäsenseurojen asemasta.

Perustava kokous oli ollut KOP:n kerhohuoneessa 19.5.1988. Koolla oli 13 ihmistä. He kävivät pitkän ja perusteellisen keskustelun yhdistyksen perustamistarpeesta ja tulevasta toiminnasta. Perustajat olivat järjestöihmisiä jo entuudestaan, joten pohdinta oli tarpeen: tarvitaanko uutta yhdistystä Kuhmoisiin entisten lisäksi. Nyt 30 vuotta myöhemmin voi nähdä, että kansallisille perusarvoille pohjautuva, perinteeseen, kulttuuriin ja kotiseutuhenkeen nojautuva yhdistys on Kuhmoisissa tarpeen ja kasvavan jäsenmäärän turvin myöskin pysyvän paikkansa lunastanut järjestökentässä.

Toukokuussa 1988 perustetun yhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtaksi valittiin Viljo Sajantila. Hän oli entinen maanviljelijä Lopelta, mutta eläkkeelle jäätyään ja toisessa avioliitossaan Toini Jakaran kanssa muuttanut Kuhmoisiin.

Varapuheenjohtajaksi valittiin Lauri Jokinen, jonka toiminta Kuhmoisten seura-ja elinkeinoelämässä on unohtumassa miehen oman vaatimattomuuden takia. Lauri Jokinen oli kokoomuslainen yrittäjä,ammattiautoilun uranuurtaja -30-luvulta, kunnallismies, nuorisoseuramies ja yrittäjien järjestötoiminnan aloittaja Kuhmoisissa 1970-luvulla, myöskin sotaveteraani. Tämä tausta melkeinpä velvoitti häntä ja hänen kaltaisiaan jatkamaan järjestöperinnettä kansallisessa eläkeläisyhdistyksessä.

Piirijärjestön apu oli tarpeellista. Sitä saatiin jämsäläiseltä Heikki Isännäiseltä, joka kävi uutta johtokuntaa opastamassa. Ensimmäisinä toimenpiteinä tavoiteltiin jäsenhankinnan käynnistämistä. Tiedossa oli, että Kokoomukseen liittyneitä ja sitä kannattavia oli Kuhmoisissa satoja, mutta kuinka heistä saataisiin eläkkeellä olevat omaan seuraansa, siinä miettimistä johtokunnalle.

Toiminta alkoi kokoontumisilla kerran kuussa.Ne olivat vasta toiminnan suunnittelua. Sihteerinäkin oli puheenjohtajan vaimo Toini Sajantila. Kun rahastonhoitajaa ei löytynyt mistään, tehtävä kaatui puheenjohtajalle.

Perustamisvuoden loppuun 1988 saatiin jäseniksi 34 henkilöä. Seuraavan vuoden tavoitteeksi asetettiin, että kaikki kokoomuslaiset eläkeläiset saataisiin yhdistyksen jäseniksi. Tämä ei voinut täydellisesti toteutua, koska puolueen jäsenyys ja eläkeläisseuran jäsenyys eivät olleet sama asia.

Uusi yhdistys varmisti oikeustoimikelpoisuutensa hakeutumalla yhdistysrekisteriin. Sieltä annettiin numero 151111.

Kotiseututyötä

Uusi eläkeläisseura sai vapaasti kehitellä tointansa raamit. Ne kehittyivät paljolti varapuheenjohtajansa Lauri Jokisen ajatuksista kotiseututyön, kansanperinteen, matkailun ja yritystoiminnan yhdistämisessä . Siihen liittyisi historia, kulttuuri, Kuhmoisten luonto ja paikallinen kansanperinne. Kaikki kannattivat näitä tavoitteita, mutta vapaaehtoiset tekijät olivat harvassa.

Kuhmoisissa ei ollut vielä tuolloin kotiseutuyhdistystä, joten kansallinen eläkeläisseura otti vastuulleen perinteenkeruun. Siinä tarkoituksessa oli kokoontuminen Sappeen Yrjölässä 16.1.1989. Siellä Seppo Unnaslahden pitämän alustuksen pohjalta nähtiin perinnekerhon perustaminen tarpeellisena. Alustaja kannusti kirjoittamaan muistiin kokemuksia perheiden Kuhmoisiin muutosta ja tänne kotiutumisesta.

Sama asia sai jatkoa Kirkonkylässä pidetystä perinnetilaisuudesta 11.5.1989. Antti Henttonen ja Seppo Unnaslahti vetosivat molemmat kuhmoislaisiin perinnetiedon tallentamiseksi tulevia sukupolvia ja historiantutkijoita varten. Esimerkkinä oli opettaja Vihtori Hukin kirjoittama paperi vuodelta 1933, jolloin opettaja oli haastatellut 87-vuotiasta äitiään saaden paperille muistitietoa 1850-luvulta saakka. Nämä vetoomukset eivät johtaneet laajempaan perinteenkeruuseen, vaan teatterimatkat ja virkistys- ja kahvihetket ottivat etusijan nuoressa yhdistyksessä. Useat yksityishenkilöt harrastivat perinteen keruuta, mutta seuran puitteissa tietopankin kokoaminen ei toteutunut.

Toisen toimintavuoden lopussa jäsenmääräksi kirjattiin 42.

Keskustelupiiri ja päiväkahvit jäsennettiin kotiseutu- ja opintopiiriksi maaliskuusta 1991 lähtien. Jäsenmäärä kohosi jo 57:ään, koska ohjelmaan otettiin matkat. Eräs sellainen oli 5.8.1991 tehty tutustuminen kansallispuistoon, eli samoille jalansijoille, missä 30-vuotisjuhlaa vietämme yhdessä ystäviemme kanssa.

Näissä merkeissä toiminta jatkui monta vuotta. Kotipitäjässä ja naapureissa oli monia näkemisen arvoisia kohteita, ja monia kiinnostavia esitelmiä oli kuultavana. Ensimmäiset kymmenen vuotta kansallinen eläkeläisseura täytti puuttuvan kotiseutuyhdistyksen tilaa; sehän aloitti 1997.

Eläkeläisseurassa jatkuvuuden turva on automaattinen, koska yhä uusia ja uusia ikäluokkia vapautuu työelämästä ja uusi elämänvaihe alkaa hakeutumalla toisenlaisiin tehtäviin ja monesti vaihtamalla asuinpaikkakuntaa. Näin saimme äänekoskelaisista Anja ja Antti Nikulasta aktiiviset toimijat. He olivat kuhmoislaisia ja muuttaneet täältä 1950-luvun lopulla.

Kuhmoisten kansallisissa eläkeläisissä tarvittiin uusia voimia, koska Viljo Sajantila joutui sairauden vuoksi luopumaan puheenjohtajuudesta kesken vuotta 1992. Eläkepäivänsä aloittanut rehtori Antti Nikula otti puheenjohtajan nuijan ja esimiehen rooli luontui hänelle erinomaisesti ja hänestä tuli pidetty puheenjohtaja useiksi vuosiksi. Hänet valittiin heti myös kunnanvaltuustoon ja pian tämän jälkeen kunnanhallituksen puheenjohtajaksi.

Retket kotipitäjässä täyttivät toimintakalenteria vuosikaudet. Sivukylillä oli paljon nähtävää, mutta Päijälänraittikin ansaitsi opastuksen. Museoretket olivat 1992 toistuvia keväästä syksyyn. Kohteita olivat Unnaslahden kotimuseo Kissakulmalla ja seuraavaksi retki Sappeeseen. Siellä Antti Henttonen esitteli kylää ja veneillä ylitettiin salmi, jolloin päästiin opettaja Väinö Mäkelän museoon Lummenteen Kaunissaaressa. Matka Puukkoisten Kivikoskelle Pekka Halosen maisemiin täydensi kuvaa Kuhmoisten luonnosta, kun retki jatkui vielä Kuneliuksien kesäpaikkaan Ouninpohjaan saakka.

Uuden yritystoiminnan aloittajiin kuului Heimo Roselli Harmoisissa, missä tutustuttiin puukkopajan toimintaan ja sepän tuotteisiin.

Lehtori Marjatta Hukki alkoi vetää luontoretkiä vuonna 1994 aloittaen kesämökkinsä ympäristöstä Tehinniemellä. Hänen asiantunteva opastuksensa avarsi valtavasti näkökulmaa Kuhmoisten monipuolisesta luonnosta sienisadosta harvinaisiin kasveihin. Näitä retkiä järjestettiin runsaasti 1990-luvulla.

Marjatta Hukki opasti muissakin näkyvissä paikoissa, esim. Papinsaaren siunauskappelit olivat käyntikohteena. Siellä kiinnostuttiin myös hautausmaan historiasta, muistomerkeistä ja menneistä elämäntarinoista. Tarkalleen ei pystytä sanomaan vuotta milloin Marjatta Hukin vetämät hautausmaakierrokset on aloitettu, mutta se on nimenomaan senioreiden keskuudesta lähtenyt ja nyt jo perinteeksi muodostunut osa kesäkauden toimintaa. Siitä on tullut vähitellen seurakunnan ilmoittama tapahtuma.

Marjatta Hukki opasti hautausmaalla vuoteen 2014, jonka jälkeen samaa tehtävää on jatkanut Seppo Unnaslahti. Kun yli 60 osanottajaa kokoontuu kuuntelemaan ja vaeltelemaan käytävillä, kertoo se omalta osaltaan hautausmaan suuresta merkityksestä. Siellä tietoa välittyy entisiltä sukupolvilta nykyihmisille.

Nimenmuutos

Nimenmuutoksella haluttiin uudistaa järjestön luonnetta. Kansallinen Eläkeläisliitto muuttui Kansalliseksi Senioriliitoksi 1996. Tämän jälkeen Kansalliset eläkeläispiirit ja paikallisyhdistykset kävivät läpi saman.

Kuhmoisissa tehtiin päätös nimenvaihdosta 3.11.1997. Johtokunta oli valmistellut asiaa, mutta jätti ratkaisun jäsenistölle syyskokoukseen. Vaihtoehtoja oli kaksi: Kuhmoisten Seniorit tai Kuhmoisten Kansalliset Seniorit. Molempia kannatettiin ja molempien puolesta annettiin 8 ääntä, kun paikalla oli 16 äänivaltaista. Neuvottomiksi ei menty, vaan tulkittiin asia niin, että kokouksen puheenjohtajan ääni ratkaisi. Syyskokousta johtanut Veikko Järvinen oli lyhyemmän vaihtoehdon kannalla.

Asia vaati vielä toisen käsittelyn. Se tapahtui kevätkokouksessa 16.2.1998. Silloinkin oli paikalla 16 äänivaltaista. Kuhmoisten Seniorit-nimi sai taakseen 11 ääntä. Neljä henkilöä olisi pitänyt kansallinen-nimen vielä mukana. Se oli lähes jokaisessa keskisuomalaisessa senioriyhdistyksessä.

Viimeistään tuossa vaiheessa seinioriyhdistykset ottivat selkeästi etäisyyttä puolueeseen. Sen ansiosta jäsenhankintakin helpottui. Kuhmoisten Senioreissa oli 55 maksanutta jäsentä vuoden 1997 lopussa.

Järjestön luonnetta kuvataan osuvasti liiton toimintasuunnitelmassa 1990-luvun puolivälissä: ”Liitto on elämänkatsomukseltaan kansallisia perusarvoja kunnioittavien henkilöiden valtakunnallinen etu- ja yhteistoimintajärjestö”.

Osana puoluetoimintaa

Kansallisen Eläkeläisliiton synty ja toiminnan alku lähti Kansallisesta Kokoomuksesta. Paikallistasolla toimivat kansallisseurat. Kuhmoisten Kansallisseura on perustettu 1927 ja politiikan tekoon valmentavaksi osastoksi rekisteröimätön Kansalliset Nuoret 1958. On siis johdonmukaista, että Kansalliset Eläkeläiset alkoivat täydentää porvarillista puoluekenttää.

Vielä 1990-luvulla Jyväskylästä tullut piirin edustaja piti yleistä kokousta samalla vaalitilaisuutena kehottaen äänestysaktiivisuuden nostattamiseen. Sen turvin Keski-Suomesta saataisiin kaksi kokoomuslaista kansanedustajaa. Harri Holkerin johtaman sinipunahallituksenkin puolustukseksi kuultiin voimakas puheenvuoro.

Viiden vuoden toimintaa juhlittiin perusteellisesti oikein ruokapöydän ääressä 1993. Juhlapuhujaksi oli kutsuttu kansanedustaja Juha Karpio Jyväskylästä. Toisen kerran Karpio oli senioreiden kutsumana 1998. Keskusteluissa pääasiaksi nousi valtion teiden heikko kunto Ruolahden ja Pihlajakosken suunnalla. – Varsin tuttu ongelma tänäkin päivänä!

Kansanedustaja Kaarina Dromberg vieraili puhujana syyskuussa 2001. Eduskunnan sivistysvaliokunnan puheenjohtajana hänellä oli kerrottavanaan tuoretta tietoa koulutus- ja kulttuuriasioista.

Seuraavana vuonna Kuhmoisissa vieraili valtiopäiväneuvos Elsi Hetemäki-Olander, joka oli parlamentaarikon uraltaan siirtynyt Kansallisen Senioriliiton puheenjohtajaksi. Hänen alustuksensa aiheena oli ajankohtainen suunnitelma kuntiin perustettavista vanhusneuvostoista. Puhetilaisuus oli kaikille avoin, ja kuulijoita oli runsaasti. 

Myöhemmin perustettiin Kuhmoisiinkin vanhusneuvosto, johon seniorit saivat edustuksen. Neuvoston nykyinen puheenjohtaja on Erkki Häkkinen senioreista.

Entinen kansanedustaja Tapani Mörttinen Kärkölästä vieraili 25-vuotisjuhlassa puhujana keväällä 2013. Tuohon aikaan Mörttinen oli Kansallisen Senioriliiton puheenjohtaja. Vaalipiirin rajasta huolimatta hän oli lähes kotikentällään, koska vuosikymmenten varrella hänet oli saatu lukuisia kertoja puhujaksi kokoomuksen vaalitilaisuuksiin. Puhujan painoarvoa lisäsi merkittävästi se, että hän oli eduskuntaryhmän puheenjohtaja.

Viimeisin kansanedustajavierailu tapahtui 2015 eduskuntavaalien edellä, kun jyväskyläläinen Sinuhe Wallinheimo kävi esittelemässä Kokoomuksen vaalitaamoja ja omia linjauksiaan politiikassa.

Oman kunnan asioita on seurattu tiiviisti, ja senioreiden äänestysaktiivisuus on kiitettävää. Tilannekatsauksia kunnan asioista ovat esittäneet tutut kunnanhallituksen puheenjohtajat Kalevi Kumpulainen, Antti Nikula, Ossi Simola, Martti Kankkunen, Tarja Teva, Irma Kallio ja nykyinen puheenjohtaja Kimmo Malin. Eduskuntavaaleissa ehdokkaana olleen Irma Kallion kampanjaa tuettiin, ja Senioriyhdistyksen puheenjohtaja Leena Virtamo keräsi huomattavan äänimäärän ja valittiin kunnanvaltuustoon. Kunnanhallituksen jäsenyys vahvisti senioriedustusta kunnallishallinnossa Virtamon ansiosta. Myöhemmin hänet on nimitetty Kuhmoisten Senioreitten kunniapuheenjohtajaksi.

Nykyinenkin puheenjohtaja Martti Kankkunen kuuluu kunnanvaltuustoon.

Yhteistyötahoja

Piirijärjestö on paikallisyhdistykselle tärkein yhdysside. Pienten paikallisyhdistysten on luontevaa olla keskenään tekemisissä matkojen järjestämisessä ja isojen tilaisuuksien kokoamisessa. Jämsäläisten kanssa on ollut lukemattomia yhteishankkeita, erityisesti matkoja. Toiseenkin suuntaan on vierailuja ollut jo 1990-luvun alusta saakka, nimittäin Asikkalaan. Vierailut ja vastavierailut ovat tuoneet pikkujouluihin vaihtelua.

Suurten tapahtumien järjestämiseenkin Kuhmoisten Senioreilla on ollut valmiutta. Keski-Suomen Kansallinen Eläkeläispiiri kokoontui tänne hengellisille päiville 18.8.1996. Vieraiden määrä oli huomattavan suuri, noin 300 henkeä. Huollon ja ohjelman läpivienti vaati melkoisesti valmistelua ja paljon talkoolaisia.

Vähän pienemmällä joukolla keskisuomalaiset tekivät piirinsä retken Kuhmoisiin 1998. Heidät vietiin Paateriin, Nivarpäiden taiteilijakotiin, kirkkoon, puukkopajalle Harmoisiin, Päijännekotiin ja Papinsaaren siunauskappeliin.

Keski-Suomen piirin kevätkokous oli Kuhmoisissa 10.3.2008.Kunnanjohtaja Anne Heusala esitteli kokousväelle kuntaa, Merja Simola lausui, ja Veikko Järvinen kertoi kokouspaikkana olleen Kuhmolan historiaa suojeluskunta-, Lotta Svärd- ja nuorisoseura-ajoilta.

Omassa pitäjässä toimivan Eläkeliiton paikallisyhdistyksen kanssa on ollut hyvät suhteet eikä mikään ole estänyt osallistumasta toinen toistensa tilaisuuksiin. Nämä kaksi ovat yhdessä seurakunnan kanssa järjestäneet eläkeläisten kirkkopyhän ensimmäisen kerran jo 1990.

Kuhmoisiin saatiin apua jämsäläisiltä 30 vuotta sitten yhdistystä perustettaessa. Sama asia toistui padasjokelaisten kanssa aivan lähimenneisyydessä, mutta niin päin, että Kuhmoisista oltiin kannustamassa toiminnan aloittamista eteläisessä naapurissa, kun nyt on piirijärjestökin sama.

Vaihdos Keski-Suomen piiristä Hämeen piiriin tapahtui vuoden 2015 alussa. Hämeen piirissä oli ennestään 14 paikallisyhdistystä ja Kuhmoisten Senioreista tuli 15. Piiri sai jäsenmääräänkin tuntuvan vahvistuksen Kuhmoisista, 105 jäsentä. Tällä jäsenmäärällä asetutaan luontevasti suurten yhdistysten kantaan ja perässä ovat monet pienemmät.

Jäsenmäärä on kehittynyt varsin suotuisasti. Se on kaksinkertaistunut kymmenen vuoden takaiseen. Senioritoiminnan suosio perustuu monipuoliseen toimintaan, missä matkustelu, kulttuuritapahtumat, ajankohtaisaiheiden käsittely ja paikalliset ilmiöt huomioidaan vuorotellen. Virkistyksen ohella jaetaan tietoa ja seurataan aikaa.

Heti Hämeen piiriin siirtymisen jälkeen Kuhmoisiin puuhattiin yleinen kokous ja asiapitoinen Seniorifoorumi alustajana entinen kansanedustaja Anneli Taina.

Paikalliset toimijat saavat aina yhdessä enemmän valmista kuin yksinään. Seniorit ovat olleet mitä moninaisimmissa tapahtumissa huoltopuolella tai varainkeruussa. Kesällä sekä Kiepsaus että Kuhmoinen kuhtuu-viikko vaativat paljon valmistelua, mutta samalla syntyy arvokasta yhteydenpitoa vapaa-ajanasukkaiden kanssa. Kuhmoisten yrittäjäyhdistys on luonteva yhteistyökumppani unohtamatta seurakuntaa ja SPR:n toimijoita. Omasta kunnostaankin seniorit pitävät huolta käyttämällä liikuntatiloja sekä tarjoamalla vanhuksille ja liikuntarajoitteisille virkistystä.

Tyypillinen seniori on mies tai nainen, joka on monessa hyvässä harrastuksessa mukana eikä suinkaan karsinoidu virallisesti yhteen, vaan toimii luontevasti yhteisön eri tasoilla. Tehtävien kirjo rikastuttaa eläkeläisen päiviä, oli sitten kyse päätöksenteosta, talkootyöstä fyysisesti tai tukihenkilönä lähimmäiselle.

Matkoja ja kulttuuria

Muutamat ovat käyneet Brysselissä ja Kapkaupungissa saakka. Helsingin ja Tampereen matkat ovat vakio-ohjelmaa. Jo 1989 annettiin Sylvi Tuovisen tehtäväksi valmistella ja toteuttaa teatterimatka. Niitä on tämän jälkeen ollut lukematon määrä. Eduskunnassa on käyty ja samalla matkalla Ateneumissa. Parin kuukauden kuluttua on noustu jälleen linja-autoon ja käyty tutustumassa Tamminiemeen ja Mäntyniemeen. Nämä matkat on tehty 1996.

Maailman näkeminen ja matkailu avartaa, mutta kotipitäjääkin on kierretty ristiin rastiin. Kun Haukkasaloon saatiin lossiyhteys ja saarelle maantie, käytiin niihin varta vasten tutustumassa 1994. Hannikaisen taiteilijaperhettä kuhmoislaiset pitävät omanaan. Siksipä Aavarannan huvila oli nähtävä paikan päällä.

Kulttuuriantia Kuhmoisiin järjestettiin 12.9.1998, kun Senioriyhdistyksen 10-vuotisjuhla oli ajankohtainen. Se toteutettiin juhlakonserttina Kuhmolassa. Esiintyvänä tähtenä oli pianisti Anne Kauppi.

Yhteistyötahoiksi pääsivät eri kylien järjestöihmiset ja talonomistajat. Retkivastaavaksi valitun Merja Peltolan johdolla on useiden vuosien aikana toteutettu kyläkuntavierailujen sarja.

Kirjallisuutta ja muistikerhoa

Sulan maan aikaan Marjatta Hukin opastamat luontoretket nousivat suureen suosioon 1990-luvulla. Talvikaudeksi tarvittiin toisenlaista toimintaa säännöllisesti kerran kuussa. Vuodesta 1998 kokoonnuttiin kirjallisuuskerhoon. Kuultaviksi kutsuttiin läheltä ja kaukaa eri alojen harrastajia ja ammattilaisia. Heistä ei saa täydellistä luetteloa kokoon, mutta esimerkkejä:

-Seppä Heimo Roselli julkaisemastaa Sepän työt-kirjasta

-Joutsan kunnanjohtaja Kyösti Uosukainen kuvakirjoista

-Hämeenkyrön kirkkoherra Hannu Lehtipuu poikakirjoistaan

-Maisteri Risto Ojala ruustinna Elli Kaarlehdon tuotannosta

-Fil. toht. Ossi Viita Kuhmoisten historiasta vuonna 1918

-Fil. toht Sirkka-Liisa Ranta Kuhmoisten vanhoista rakennuksista

-Kotiseutuneuvos Seppo Unnaslahti Kuhmoisten Suurkylästä 1700-luvulla

-Pankinjohtaja Ahti Heikkilä tulivuorista

-Pitäjänneuvos Veikko Kilpanen runokirjasta Pieni kaarnalaiva

-Everstiluutnantti Kalevi Kumpulainen Mig-koulutuksesta Neuvostoliitossa

-Eversti Pentti Koli Hornet-koulutuksesta Yhdysvalloissa

-Opetusneuvos Antti Henttonen

-Opettaja Anita Ojala

-Puhelinmestari Veikko Järvinen sukukirjastaan ja sukututkimuksesta

Ja ajan tasalla pysyäkseen oli jokaisen seniorin tiedettävä mitä merkitsee markan jättäminen ja euroon siirtyminen. Osuuspankista pyydettiin Kirsti Sipponen 12.11.2001 kertomaan uudesta rahasta.

Kirjallisuuskerhon sijaan viritettiin muistikerho, joka edelleenkin kokoontuu. Toiminta lähti liikkeelle vuonna 2000, kun professori Antti Hervonen luennoi Kuhmolassa aiheesta ”Muisti pettää, jättääkö järki”.

Hyviä ohjeita tuli muistin ylläpitoon eikä niistä vähäisimpänä jatkuva ihmisten välinen kanssakäyminen yhdistystoiminnassa tai muuten. Senioriyhdistys sai professorilta arvovaltaista kannustusta säännölliseen toimintaan ikääntyvien ihmisten keskuudessa.

Juuri ennen luentoa oli yhdistyksen vanhin jäsen Elli Hakkinen pitänyt 100-vuotisjuhlia pirteänä ja elämänmyönteisenä antaen kaikille hyvän esimerkin. Pöytäkirjoja ja vuosikertomuksia lukiessa toteaa kaiken aikaa eletyn iloisessa ja myönteisessä vapaaehtoistyön hengessä. Siitä yksi esimerkki, jonka sihteeri Marjatta Ahonen on johtokunnan kokouksessa 10.1.1994 kirjoittanut:

”Totesimme, että vuosi oli iloista yhdessä oloa, laskut maksettu ja talous kunnossa”.

Toimekkaat ihmiset

Arvokkaan vapaaehtoistyön tekijät on syytä luetteloida alusta tähän päivään. Luettelot eivät ole kaikilta osin täsmällisiä, koska alkuperäislähteissä on joitain aukkoja ja epätarkkuuksia.

Puheenjohtajat

Viljo Sajantila          1988-1992

Antti Nikula 1992-1997, kuollut 6.1.1997

Eila Lius                    1997-1999

Alpo Heikkilä           2000

Leena Virtamo        2001-2005

Jouko Seppälä        2006-2010

Pekka Lehmussaari           2011

Martti Kankkunen 2012-

     Sihteerit

           Toini Sajantila                     1988-1989

           Marjatta Ahonen              1990-1997

           Anna-Liisa Sommerberg  1998-2001

           Kalevi Kumpulainen           2002-2010

           Terttu Aho                           2011-2015

           Liisa Häkkinen                    2016-

Rahastonhoitajina ovat pisimpään toimineet Veijo Siitonen ja Helinä Lehmussaari sekä nykyisin Terttu Aho.

Vuorottelun perusteella on kuhmoislaiselle tullut paikka piirihallituksessa. Siinä luottamustoimessa olivat Keski-Suomen piirissä Viljo Sajantila, Seppo Larjo, Marjatta Hukki ja Jouko Uotila. Hämeen piiriin siirryttäessä sen piirihallitukseen valittiin Martti Kankkunen, joka on tehtävässä edelleen.

Hallituksen jäseninä toimineet

Viljo Sajantila          1988-92

Toini Sajantila         1988-89

Lauri Jokinen          1988-93

Impi Uosukainen   1988-92

Mikko Uosukainen 1988-92

Martti Lahtinen     1989-91

Hilkka Leiwo 1988-98

Sylvi Tuovinen

Aune Niemelä

Uuno Niemelä        1989-98

Marjatta Ahonen  1990-97

Raili Helin                1990

Eila Lius                    1991-2000, 2002-08

Anna-Liisa Romu   1993

Seppo Larjo 1993-97

Oiva Hännikäinen  1993-95

Veikko Järvinen     1995-2000

Marjatta Hukki       1994-2000, 2005-12

Anna-L Sommerberg        1998-2001

Vuokko Larjo          1998-2005

Veijo Siitonen         1998-2007

Anja Nikula              1999-2008

Alpo Heikkilä           1999-2000

Lauri Pullinen

Leena Virtamo

Lea Mäkinen

Kalevi Kumpulainen

Maila Kaiterlahti    2002-2012

Jouko Seppälä        2005-2013

Helinä Lehmussaari          2006-2016

Leena Jäntti-Honkanen 2006-2008

Martti Kankkunen 2008-

Terttu Aho               2009-

Maija Haaki 2009-2016

Merja Peltola          2011-

Hilkka Lintunen      2011-

Sirkka Toivonen     2012-13, 2016-

Tellervo Liehu        2013-2017

Mauri Kemppi        2013-2017

Tuula Saarinen       2014-

Liisa Häkkinen        2016-

Pirkko Hirvonen     2017-

Liisa Peake              2017.

Pekka Lehmussaari           2018

Ahti Uosukainen    2018

Kaarina Hakala       2018

Eila Lättilä                2018

Rauno Riihimäki     2018

Lopuksi

Yhdistyksen kansioita selatessa papereiden välistä putosi Kansallisen Senioriliiton painattama, vielä lähettämätön postikortti. Sinisen kukka-aiheen vieressä on teksti:

ME SENIORIT ARVOSTAMME

Elämänmyönteisyyttä

Suoraselkäisyyttä

Vastuunottamista itsestä ja muista

Itsensä ja toisen arvostamista

Perinteiden kunnioittamista

Historiikin kirjoittajana huomaan, että juuri näitä ominaisuuksia on Kuhmoisten Senioreilla ollut. Yhtenä paikallisyhdistyksenä 165:stä se täyttää hyvin paikkansa ja vastaa jäsenkunnan odotuksiin. Joukkomme on suuri määrä suomalaisia, 26000.